SOOPA:n kaamosvaellus 2012, ryhmä 3

Kaamosvaellukselle lähti myös tällä kertaa Oulusta linja-autolastillinen porukkaa. Kahdeksan eri ryhmää lähti valloittamaan Käsivarren maisemia. Kolme ryhmistä aloitti matkansa Hetasta ja viisi eri kohdista Kilpisjärveä. Tuossa alla ryhmä kolmen kronikkaraapustukset matkan varrelta. Ennen lähtöä

2.1.2012 Saarijärvi

Aamulla bussi jätti muut luontokeskuksen parkkipaikalle, mutta kuskasi Villen tullimiehen puheille varaustupien avainta hakemaan. Pääsimme hiihtämään vasta melko myöhään, mutta onneksi hiihto kulki kaikilla OK. Keli ei vain ollut kovin hääppöinen. Lunta sateli ja tuuli oli aika kova, eli kylmää kyytiä. no kämppä löytyi kuitenkin nätisti. Hirveän innokkaasti ei tunnu lämpiävän, mutta hiljaa hyvää tulee.

Lähdössä Saarijärven tuvalta

3.1.2012 Kuonjarjohka

Aamuherätys kahden kellon voimin kertoi että kelloja ei oltu synkronoitu… Ja että oli aika nousta. Onneksi tupa oli vielä lämmin Villen yöllisen lämmityksen jäljiltä. Ulkona viima kertoi että tänäänkään ei olisi luvassa Juhon maalailemia pastellisävyjä. Aamutoimet sujuivat ripeästi. Yogi-teepussi sanoi:”Discipline is your only friend”. Päivän taipaleelle tarvittiinkin kurinalaisuutta, mutta onneksi se ei ollut ainoa ystävä tunturissa.

Jätimme siis tuvan ja Juhon customoiman ikkunan kiinnipitotikun taaksemme. Lähdön hetkellä oli vielä pimeää ja näkyvyys lumen piiskatessa huono. Tauolla Sanna huomasi että kun myrskylasit ottaa pois päästä niin päivä onkin jo sarastanut, ja tottahan se oli. Tuuli sen kun yltyi ja hiihdimme tiiviissä jonossa kompassisuunnalla. Taivas oli pilvessä ja tuuli kuljetti lunta niin että kaikkialle näkyi vain valkoista. Hiihtäminen tuntuin vaikealta kun ei nähnyt viettääkö maa ylös vai alas. Pari kertaa varmistelimme sijaintimme satelliiteilta. Ville oli vetänyt letkaa ihan oikeassa suunnassa ja pääsimme Kuonjarjoen laakson. Siellä tuulen hellittäessä näkyvyyskin parani.

Tupa oli lämmin ja asukkaitakin löytyi pariskunnan verran. Leppoisan illan aikan ennätimme juoda teetä, syödä ja puuhastella tarvittavat. Villekin korjasi irronneen sauvan käsilenkin. Yritin tarkastella onko Siljan lusikka-haarukka-lusikka tosiaankin ilman veistä. Metsästimme myös tuoretta ananasta ja maitoa ja melkein vastaavat löytyivät. Nyt vielä odotamme mitä on Sannan ja Juhon “juttu”. Sillä välin Aili yrittää syöttää pähkinät loppuun. Sannan ja Juhon juttu:”Mihin tarvitaan voita ja suolaa?”

4.1.2012 Meekojärvi

Keskiviikkoaamuna heräilimme hyväksy havaittuun tuplakelloon. Tällä kertaa vain aamutoimet veivät huomattavasti kauemmin aikaa pitkittyneen vedenhakureissun vuoksi. Lopulta pääsimme matkaan kohti Meekojärveä. Suunnistimme kompassisuunnalla, mutta Saivaara veti puoleensa magneetin lailla, vaikka sitähän me ei vielä siinä vaiheessa tiedetty.

Taukoja pidettiin useita, mutta aina viima lopulta ajoi jälleen matkaan. Aikamme hiihdettyämme alkoi suunta epäilyttämään. Tarkistimme tilanteen jälleen satelliiteilta ja suuntaa käännettiin noin 80 astetta vasempaa. 🙂 Ennen kämppään pääsemistä sattui vielä täyskaato kun Ville laski liian kovaa mäkeä alas ja törmäsi lumipenkkaan. Sille paikalle myös tippui Sannan kompassi, joka vielä löytyi myöhemmin kuin ihmeen kaupalla.

Kämpällä Villen rinkan painon salaisuus alkoi selvitä. Sieltä loihtiutui leiriolosuhteisiin nähden aivan kelvollinen herkkuhetki. Eivätkä edes pelätyt virolaisen osuneet herkuttelun esteeksi.Illan pirskeet

Muiden jo painuttua pehkuihin Villen nähtiin istuvan mietteliäänä pöydän ääressä tuntureille tuijotellen. Liekö päivän tapahtumat saaneet mietteliääksi.

5.1.2012 Lossujärvi

Lämpimästä kämpästä oli mukava herätä uuteen aamuun. Tutut aamurutiinit ja matkaan tähtien loisteessa. Varaustupa ohitettiin ihan huomaamatta, toisaalta jylhät maisemat ja tähtitaivas vetivät luonnostaan katseita puoleensa. Matka kohti Lossujärveä alkoi rivakasti. Päivä valkeni kauniina ja taivaanrannassa saimme ihailla myös kauan odotettuja pastellisävyjä. Riekko huuteli meille joen töyräästä ja eläinten jälkiä ihmeteltiin useaan otteeseen.

Vuomakasjoen kohdalla jään kesto epäilytti ehkä suotta ja päädyimme seuraamaan kesäreittiä jyrkänteen kohdalla. Sukset kantoon ja hieman jännitystä liukastumisesta, mutta kyllä se siitä. Pakkanenkin kaiken lisäksi kiristyi, joten hyvätahtista hiihtoa, lyhyitä taukoja ja lisävaatetusta oli luvassa. Lounastauolle pysähdyimme Urttas-hotellissa Riimmajärven rannalla. Urttas-hotelli

Loppumatka Lossujärvelle jatkui mahtavissa maisemissa kohti auringonlaskua, kuun valaistessa tietä takaapäin. Usean harjanteellenousun ja kämpän näkemistoiveen jälkeen tupa vihdoin pilkisti horisontissa. Yllätykseksemme toinen SOOPAn porukka oli jäänyt pitämään majaansa Lossujärvelle. He kuitenkin herrasmiehinä lähtivät pienelle iltareippailulle ja siirtyivät Norjan puolen tuvalle. Lämpö, ruoka ja uni tulivat tarpeeseen pisimmän hiihtopäivän jälkeen.

6.1.2012 Lepopäivä

Loppiaisena oli hyvä viettää luppopäivää. Herätyskellot eivät soineet kuudelta tavalliseen tapaan, joten jatkoimme unia yhdeksään asti. Lossujärven pikkuinen tupa pysyi hyvin lämpimänä. Ylälauteilla oli ehkä ajoittain kuumaakin. Ainakin aamuista tulen sytyttämistä kommentoitiin savustusyrityksenä.

Aamupalan jälkeen puoli ryhmää lähti katselemaan maisemia lännen puoleiselle mäelle. Tuuli oli kohtalainen, mutta ilma kirkkaampi kuin kolmena ensimmäisenä päivänä. Mäeltä näkyi Norjan puolen tupa ja jyrkkärinteisiä vuoria. Paluumatka huiputusreissulta oli mukavaa laskua, lopussa uskalsi myös laskea loivimman osuuden jarruttelematta. Valmennus-, huolto- ja kannustustiimi seurasi lumen pöllähdyksiä tuvan pihalta. Juniorisarjan rinne osoittautui haastavaksi, eikä yksikään osallistuja selvinnyt maaliin kaatumatta lukuisista laskuyrityksistä huolimatta.

Tuvalla lounaan jälkeen testasimme telttojen pystytystä tuulessa. Molemmat teltat saatiin pysytettyä ja purettua kohtuullisessa ajassa. Muuta aktiviteettia ei ole tiedossa, paitsi tietysti syömisosio. Huomenna hiihdämme tienvarteen viimeiseksi yöksi.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll on myötä,
kun latu on aukaistu edessään

Säkeistön loppuosa jätettäköön pois, Eino Leino ei tainnut koskaan hiihdellä Kilpisjärvellä.

7.1.2012 Norjan tien varsi

Viimeinen vaelluspäivä alkoi leppoisaan tahtiin suoritetuilla aamutoimilla. Kiirettä matkaan ei ollut. Paluu sivistyksen pariin houkutteli toisia enemmän, toisia vähemmän. Mieli oli hieman haikea varmaankin kaikilla Lossujärven tuvan jäädessä taakse.

Siirryimme Norjan puolelle ja teimme pikavisiitin norjalaisten tupaan. Päivän hiihtelyt sujuivat mukavasti, joskin paikoin karahdettiin kiville. Pastellisävyjäkin nähtiin taivaalla. Osuimme toisen ryhmän ladulle, eikä Norjan tielle muutenkaan tarvinnut paljonkaan suunnistaa. Tie löytyi, ruoka maistui ja oli aika kömpiä makuupusseihin tällä erää viimeistä kertaa. Osa nukkui taivasalla ja unet taisivat jäädä muutamilla hieman vähiin pakkasessa hytistessä, mutta mikäs siinä oli vaeltajilla kirkkaan tähtitaivaan alla köllötellessä lähes täyden kuun valaistessa vastapäisten tunturien laet.

Telttailija nukkumaan menossaKylmän yön uhmaajatMahtavat maisemat nukkua

 

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Comments are closed.